Kalastuskirjeitä Puulalta ja Lohjanjärveltä Tavoitteena ovat itse verkoilla pyydetyt muikut ja jigattu kuha, mutta siihen on vielä pitkä matka!

Ensimmäisenä etappina kuoreen kutu

  • Tämä maisema Lohjanjärvellä houkuttelee jigaamaan kuhaa.
    Tämä maisema Lohjanjärvellä houkuttelee jigaamaan kuhaa.

Olen seurannut sivusta vuosia kalastusharrastusta kahdella mökillä Puulalla ja Lohjanjärvellä, ja tutuksi ovat tulleet pilkkireikien kairaus, madon koukkuun pujotus sekä verkkojen selvittelyn ja kalojen käsittelyn perusteet. Nyt olen päättänyt aloittaa järvikalastuksen itse — koska yksinkertaisesti ei ole suussa sulavampaa ruokaa kuin tuoreet Puulan muikut savustettuna tai Lohjanjärven kuha voisella pellillä alassuin uunissa kypsennettynä. Ja kestävästi oman ruuan hankkiminen itse läheltä kiinnostaa kovasti.   

Miten aloittaisin kalastuksen? Kilautan kaverille Puulan rannalle, lähelle Kangasniemen rajaa. Ensinnäkin on tärkeää tuntea kalastuspaikka: onko vesi tummaa, mikä on sen lämpötila, mikä on järven rehevöitymistilanne ja mitkä ovat pohjan muodot ja syvyydet. Näiden tietojen perusteella voi jo tehdä perusvalintoja kalastustavoista, -paikoista, -syvyydestä ja viehevalinnoista, jos aikoo jigata tai heittokalastaa. Kiinnostavimmalta minusta kuulostavat vuosittain toistuvien luonnonilmiöiden aiheuttamat, samoihin aikoihin ajoittuvat otolliset olosuhteet.

Kaverini kertoo, että esimerkiksi Puulalla kannattaa avokalastuskausi avata heti jäitten lähdön jälkeen. Silloin hyytävästä vedestä kuulemma nousee kohtuullisesti kuhaa. Ja kun kuhaa ei enää tule, alkaa haukiaika. Mutta jäiden lähdöstä on jo pitkä aika, joten nämä apajat menivät jo ohi tämän vuoden osalta. ”Mutta kuoreen kutu on alkamassa pian”, sanoo kaverini. Nyt alkaa kiinnostaa, sillä kuoreen kutuaika ajoittuu yleensä Kaakkois-Puulalla kesäkuun alkuun eli on vielä edessä. Tästä minulla on omaakin kokemusta: kuoreita kertyy mökin rantaan kutemaan niin paljon, että vedenraja aivan kihisee kaloja – eräänä alkukesänä Tikru-kissamme sai kalastettua kuoreita kutuaikana paljaalla tassulla rantakivellä kyyhöttäen!

Kuoreet ovat kuulemma myös ihmiselle mainioita syöntikaloja, eikä siinä vielä kaikki. Kihiseviä kuoreita jahtaavat myös säyne ja kuha, joita voi samanaikaisesti yrittää jallittaa virvelillä mökkilaiturilta. Säyne on kaverini mukaan oivallinen ja kaunis graavikala, roosaan vivahtavine líhoineen. 

Kiitos kaverille, nyt olen sen päättänyt – minun kalastuskauteni alkaa kesäkuun alussa kuoreen kutemisesta. 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

4Suosittele

4 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (3 kommenttia)

Käyttäjän MikkoNiska kuva
Mikko Niska

Kuore on tosiaankin kaikkine lempinimineen eräs väheksytyimmistä kalalajeistamme.

Takavuosina utelin kalan jälleenmyyjiltä asiaa, ja he sanoivat että tässä on sellainen "catch-22" tilanne kysynnän ja saatavuuden suhteen. Niinpä kuorekuormia päätyy rehuksi, siinä missä se olisi oiva ruokakala.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Eipä kovasti houkuta särki tai kiiskikään.

Käyttäjän JaanaVetikko kuva
Jaana Vetikko

Ai, miksi ei? Särki on yksi parhaimman makuisia kaloja vesissämme. Siitä voi tehdä todella monenlaista evästä alkaen graavikalasta ja päätyen vaikkapa maukkaisiin marinoituihin halsterisärkiin. Kiiski puolestaan on ehdottomasti maukkaimpia liemi-/soppakalojamme fantastisen hienon muskottiin vivahtavan arominsa kautta. Ja se kiisken mäti, siian mädit ja muut unohtaa helposti, jos tätä herkkua on saatavissa.

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset